Oikeestihan isäni on huoltajien parhaimmistoa, mutta varmaan tajuatte miten rasittavaa tuo vahtaaminen oli. Aina kun se tuli kotiin, se käski mua syömään ennen ku ees oli sanonut moi.

Nyt täällä varmaan taas on niitä, jotka tästä tuohtuu ja suuttuu että miten minä typerä ihminen kehtaan olla näin kiittämätön tästä upeasta synnyinlahjasta, kun toiset on sairaalloisen lihavia ja yhyy. Ihan yhtä pahalta se nimittely tuntuu minustakin, omasta mielestäni se on ihan se ja sama sanotaanko sinulle että olet läski lehmä tai sitten oksettavan laiha.

Kokeilkaa kuunnella 10 vuotta tota ja tulkaa sitten sanomaan miten kivaa se vittu on.